Niin siis Peppi kävi tänään steriloitavana. Kyseinen operaatio oli alunalkujaankin suunnitelmissa kun Pepin hankin, mutta valeraskaudet vahvistivat päätöksen oikeaksi. Samalla kertaa Pepiltä poistettiin kaulasta rasvapatti, joka nyt sitten osoittautuikin mahdollisesti joksikin muuksi kuin rasvapatiksi. Patti oli ollut tumma ja lääkäri suositteli patologille lähettämistä. Niin, mitä siinä sitten koiraansa rakastava omistaja voi tehdä muutakuin lähettää patin tutkittavaksi.

Leikkauksen jälkeen Peppi oli käytännössä täysin liikkumatta neljä tuntia, silmiään räpytteli ja häntää heilutteli kolmen tunnin jälkeen leikkauksesta. Nyt aikaa tätä kirjoittaessa on kulunut viisi tuntia ja vaikuttaisi siltä, että Pepillä saattaa olla kipuja, koska se hengittelee suhteellisen tajaan ja välillä hiukan vikisten.

Katsotaan kuinka tilanne kehittyy ja mikä on tulos patologisista tutkimuksista, kasvainpoistoksi patinpoisto merkittiin eläinlääkärin kuittiin.. 

Suunnittelimme Jonnan kanssa syksyä jo pitkälle marraskuuhun  ja mietimme siinä samassa teemat treeneille. Tällä hetkellä treenikalenteri tiistairyhmäläisille näyttäisi tältä:

Satu ja Jonna treenisuunnitelma talvi 2010-2011

5.10.

Treeni: Takaakiertoja + kontaktit
Itsenäinen: Keppikulmat

Tässä treenissä takaakiertoja ja keppikulmia hallin perällä.

 

12.10.
Treeni:  Irtoaminen + valssi
Itsenäinen: Takaakiertoja + A-kontaktiesteenä

19.10.
Treeni:  Valssitunti (Valssi, puolivalssi, pakkovalssi, ennakoiva valssi)
Itsenäinen: Irtoaminen + valssi

26.10.
Treeni: Takaaleikkaus ja olanyliotto/persjättö
Itsenäinen: Valsseja

2.11.
Treeni: leijeröinti
Itsenäinen: Takaaleikkaus ja olanyliotto/persjättö

9.11.
Treeni: välistäveto ja päällejuoksu
Itsenäinen: leijeröinti

16.11.
Treeni: Sylikäännös ja poispäinkäännös
Itsenäinen: välistäveto ja päällejuoksu

 

 

Viikonlopun vietto alkoi perjantaina Esa Muotkan ja Outi Lehvän agilitykoulutuksessa. Tarkoituksenani oli alunperin treenata vain Pepin kanssa, mutta kun näin Esan tekemän harjoitusradan, totesin, että ehkä teen sen Iitulla itseäni helpottaakseni ja Pepillä sitten ohjaustreenejä. Tämä osoittautuikin oikein hyväksi ratkaisuksi. Esa totesi, että Iitu on hyvä ja varma koira, mutta sen vauhti on asia, johon minun tulisi panostaa.. Tiedetään.. Sainkin hyviä vinkkejä miten riehuttamalla Iitua voisin saada sen vauhtia kovemmaksi, nyt keinot käyttöön ja katsotaan mikä on lopputulos.

Peppi taas loisti erinomaisesti ohjaustreeneissä. Harjoittelimme muutamalla esteellä: pakkovalssia, sylkkäriä, twistiä, poispäinkääntöä ja vekkausta. Kas kummaa, Peppi meni ja teki kaiken niinkuin piti, mutta ohjaajalla oli aika paljon vaikeuksia mm. vasemmalla kädellä ohjauksessa ja vekkauksissa.. En vain yksinkertaisesti saanut vekkausta aivoista käsiin ja kroppaan saakka. Sitä pitänee siis harjoitella.

Lauantaina olikin seuramme omat ensimmäiset viralliset kisat. Ja koska olin sekä talkooporukassa että kisaavana, oli päivä todella pitkä niin minulle kuin koirillekin. Harmi vain, että jouduin ilmoittautumaan Iitun ensimmäisistä mini 2-luokan radoista pois ukkosen takia. Voiko olla huonompaa tuuria kuin se, että kummankin, sekä agi- että hyppyradan aikaan mini 2:ssa oli hirveä ukonilma. Iitu kun pelkää ukkosta.. En uskaltanut ottaa riskiä, että se olisi esimerkiksi karannut radalta jonnekkin.

Sunnuntaina oli vuorossa ajomatka Somerolle. Käytiin Iitun että Pepin isän jalostustarkastuksessa. Iitu sai samanlaiset arvostelut kuin aina näyttelyissäkin, liian iso, urosmainen narttu, isot korvat, hyvä turkki, hyvät silmät jne. Peppi taas olikin oikein ERInomainen melkein kaikessa. Se on kuitenkin vielä kesken, joten pitänee odotella, että neiti kasvaa ja saa kaikki osat kuntoon. Tuomarit olivat saada slaagin kun kuulivat, että Peppi on menossa steriloitavaksi ensi kuussa :D Ei kuulemma näin hyvää koiraa saisi steriloida.

Lauantain 7.8. starttasin anivarhain Espooseen juoksemaan yhtä rataa Iitun kanssa aussien agimestaruuskisoihin. Päivä oli aamusta saakka jotenkin jännittynyt. Kun ajelin Helsingin motaria, tunsin koko matkan kihelmöivää jännitystä jostain syystä. Ehkä siksi, että tulossa oli rotutoverien välinen kamppailu.

Kisat järjestävällä AST:llä oli mahtavat puitteet, kunnollinen lähes radanomainen harjoittelualue, jossa oli kaikki esteet, joilla pääsin Iitun kanssa treenaamaan keppejä, puomin ja A:n kontaktia. Palkkasin ja palkkasin Iitua. Olimme ensimmäinen aussikoirakko joka lähti radalle. Kari Jalonen oli tehnyt mielestäni oikein sopivan radan, mutkia ja käännöksiä, mutta myös suoraa tykitystä. Päätimpä oikein brassaillakkin kisatilanteessa ja vein Iitun kepeiltä sylikäännöllä putkeen, joka onnistui täydellisesti. Mutta en osaa kuvata sanoin sitä oloa, kun tajusin puomin kontaktin jälkeen (joka oli aivan loppusuoralla), että minun mielestäni virheitä ei ole tullut ollenkaan. Hirveällä paniikilla, mutta myös tarkkuudella vein Iitun loppuun ja kun sitten kuulin kuuluttajan sanovan, että tälle koirakolle tuli nolla en voinut peitellä riemuani.

Kuva: Jarmo Kejonen

Tilanteeseen mahtui myös paniikkia ja jännitystä. Ihanneaika oli todella tiukka, vain 43 sekuntia. Pelkäsin, että nolla meni yliajalle. Kun kuumeisesti sitten odottelimme muiden agiaussien ohjaajien kanssa tuloksia. Onkamon Matti yritti vielä sanoa minulle, että hän katsoo ne tulokset ja kertoo minulle, mutta enhän minä sellaista malttanut tehdä vaan riensin itsekkin katsomaan. Mieletöntä! Iitu oli sijalla 1. ja perässä luki SERT. Tunne ja ilo, jonka koin sillä hetkellä, oli aivan uskomaton. Vuosien työ tuotti vihdoin tulosta ja pääsisimme starttaamaan oman seuramme ensimmäiset viralliset kisat kakkosluokassa :-) 

Kuva: Jarmo Kejonen

Kisojen yhteydessä ratkottiin myös Vuoden agilityaussi -mestaruudesta ja niinhän siinä kävi, että Iitu nappasi potin siitäkin kotiin. Päivä oli paljon enemmän kuin uskalsin toivoakkaan, voiko olla enää hienompaa suoritusta kuin sert, ykkössija ja vielä agiaussi titteli tälle vuodelle? :) Mahtavaa se ainakin oli. Nyt sain aivan uutta puhtia Iitun kanssa treenaamiseen. Olin melkein jo luovuttanut Iitun suhteen ja ajattelin, että neiti lähtee kisaeläkkeelle kunhan Pepistä saadaan kisakuntoinen koiruu.. Mutta nyt mietin asiaa uudemman kerran :-)

Kuva: Jarmo Kejonen

 

 

 

 

Koskapa kotisivujemme päivittely on vähän jäänyt, päätin yrittää blogia, johon samalla saisin tehtyä treenipäiväkirjaa neitieni aksatreenailusta ja hiukan omastanikin. Tällä hetkellä elämäämme pitää kiireisenä seuramme epäviralliset kisat, jotka ovat treeniryhmämme järjestysvastuussa ja seuran viralliset kisat.

Viikon päästä kisataan aussien agilitymestaruus vuodelle 2010 ja Iitukin on nyt ensimmäistä kertaa osallistumassa niihin. Nyt vain pidän sormia ristissä, että neiti olisi vielä kerran hyppäämättä niitä kontakteja ja saisimme sen kauan kaivatun nousunollamme, joka johtaisi tiemme kakkosiin.

Pepin kanssa treenailu jatkuu, keinu, rengas ja kepit ovat vielä tytön akilleenkantapää, mutta ehkäpä tässä syksyn mittaan saamme ne kuntoon. Keväällä ehkä pääsisimme starttaamaan ensimmäiset viralliset kisat, jos Peppi kehittyy samaa tahtia kuin on tähänkin asti kehittynyt.

Eilen olimme mustikkametsässä. Peppi oppi hienosti istumaan keskelle mätästä ja syömään mustikoita suoraan puskasta. Iitu iitumaiseen tapaan oli prinsessa ja hänelle piti taivuttaa puskaa, jotta hän viitsi ottaa itse mustikoita :D