Lauantain 7.8. starttasin anivarhain Espooseen juoksemaan yhtä rataa Iitun kanssa aussien agimestaruuskisoihin. Päivä oli aamusta saakka jotenkin jännittynyt. Kun ajelin Helsingin motaria, tunsin koko matkan kihelmöivää jännitystä jostain syystä. Ehkä siksi, että tulossa oli rotutoverien välinen kamppailu.

Kisat järjestävällä AST:llä oli mahtavat puitteet, kunnollinen lähes radanomainen harjoittelualue, jossa oli kaikki esteet, joilla pääsin Iitun kanssa treenaamaan keppejä, puomin ja A:n kontaktia. Palkkasin ja palkkasin Iitua. Olimme ensimmäinen aussikoirakko joka lähti radalle. Kari Jalonen oli tehnyt mielestäni oikein sopivan radan, mutkia ja käännöksiä, mutta myös suoraa tykitystä. Päätimpä oikein brassaillakkin kisatilanteessa ja vein Iitun kepeiltä sylikäännöllä putkeen, joka onnistui täydellisesti. Mutta en osaa kuvata sanoin sitä oloa, kun tajusin puomin kontaktin jälkeen (joka oli aivan loppusuoralla), että minun mielestäni virheitä ei ole tullut ollenkaan. Hirveällä paniikilla, mutta myös tarkkuudella vein Iitun loppuun ja kun sitten kuulin kuuluttajan sanovan, että tälle koirakolle tuli nolla en voinut peitellä riemuani.

Kuva: Jarmo Kejonen

Tilanteeseen mahtui myös paniikkia ja jännitystä. Ihanneaika oli todella tiukka, vain 43 sekuntia. Pelkäsin, että nolla meni yliajalle. Kun kuumeisesti sitten odottelimme muiden agiaussien ohjaajien kanssa tuloksia. Onkamon Matti yritti vielä sanoa minulle, että hän katsoo ne tulokset ja kertoo minulle, mutta enhän minä sellaista malttanut tehdä vaan riensin itsekkin katsomaan. Mieletöntä! Iitu oli sijalla 1. ja perässä luki SERT. Tunne ja ilo, jonka koin sillä hetkellä, oli aivan uskomaton. Vuosien työ tuotti vihdoin tulosta ja pääsisimme starttaamaan oman seuramme ensimmäiset viralliset kisat kakkosluokassa :-) 

Kuva: Jarmo Kejonen

Kisojen yhteydessä ratkottiin myös Vuoden agilityaussi -mestaruudesta ja niinhän siinä kävi, että Iitu nappasi potin siitäkin kotiin. Päivä oli paljon enemmän kuin uskalsin toivoakkaan, voiko olla enää hienompaa suoritusta kuin sert, ykkössija ja vielä agiaussi titteli tälle vuodelle? :) Mahtavaa se ainakin oli. Nyt sain aivan uutta puhtia Iitun kanssa treenaamiseen. Olin melkein jo luovuttanut Iitun suhteen ja ajattelin, että neiti lähtee kisaeläkkeelle kunhan Pepistä saadaan kisakuntoinen koiruu.. Mutta nyt mietin asiaa uudemman kerran :-)

Kuva: Jarmo Kejonen